28.5.2013

vanha ukko keppinsä kanssa piirtää tien meidän sydämiin


Niin kovasti haluaisin kirjoittaa pulsusta, joka kiroiltuaan rupesi itkemään koska oli luvannut kuolleelle vaimolleen ettei kiroile. Ja siitä kuinka koskettavaa ja surullista se oli. Ei pulsu ole aina ollut tuollainen, vain vähän hunningolla nyt.
Sitten kirjoittaisin siitä, kuinka aurinkoiseen tyttöön olenkaan tutustunut, ja siitä, että se onkin oikeasti aika surullinen tyttö. Hän tarvitsee kamun.
Kun ekaa kertaa näin jäljet kaverin nilkassa ajattelin että hän on yksi meistä. Ja kun se toinen puhui avoimesti käsivarsistaan. Tuntuu et se halus vaan apua.
Taikoisin kurjuudet pois jos voisin.

4 kommenttia:

  1. Minä jotenkin pidän tästä ja sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla! tää oli vähän tämmönen tajunnanvirtapläjäys

      Poista